perjantai 6. joulukuuta 2013

ja kun levikset repee

Musiikki on yksi tämän maailman hienoimmista keksinnöistä. Aivan käsittämätöntä miten joku nuottiviivastolle kirjoitettu sekasotku muuttuu tajunnan räjäyttäväksi kokemuksesta. Musiikki on ennenkaikkea elämys, joka tuntuu aivan erilaiselta eri elämäntilanteissa. Joku osa minusta muistaa aina Maj Karman Sodankylä -biisin, joka soi usein radiossa silloin kun olin raskaana. Ja kärsin hitonmoisesta raskauspahoinvoinnista, aina välillä piti työmatkallakin pysäyttää auto ja oksentaa. Ja kas kummaa, ihan välitön pahoinvointi alkaa kun kuulen kyseisen biisin. Eikä johdu todellakaan biisin huonoudesta.

En ole mitenkään musikaalinen ihminen. Tytär pyysi tässä yksi päivä että laulaisin maamme-laulun. Minähän tietysti nätisti sen siinä sitten lauloin. Epäselväksi jäi, peittikö tyttäreni kasvonsa käsillään silkasti liikutuksesta vaiko kenties myötähäpeästä. Uskallan epäillä jälkimmäistä, koska minulle on ennenkin sanottu että en laula nuotin vierestä vaan tosi kaukana siitä. Mutta eipä se haittaa.

Onhan täällä niitäkin ihmisiä, jotka tietävät mitä tehdä. Miten musiikki muuttuu kokemukseksi. Muusikon ammatti on varmasti eräs vaikeimmista. Ihan eri asia kuin työ tuotantoyrityksessä, jossa saa eteensä (toivonmukaan) selvän tilauksen. Ei musiikkia voi tehdä tilauksesta. Se tehdään tietyssä mielentilassa, kuten myös kirjoittaminen tai maalaaminen. Voin kuvitella miten vaikeaa on katsella sitä tyhjää tilaa edessään, johon pitäisi jotakin luoda. Eikä itsensä elättäminen muusikkona ole mikään helppo tie, se vaatii jo poikkeuksellista rohkeutta ja luovuutta.

Meidänkin firmasta löytyy eräs ihminen, jolla oikeasti on näitä lahjoja, mutta kiltisti hän on viettänyt viimeiset 18 vuotta kanttikoneen ja peltirullien välissä. Ja en siis todellakaan nyt viittaa itseeni.Ymmärtääkseni hänen haaveensa on, että musiikinteko elättäisi häntä edes sen verran, että hän voisi pitää yhden vapaapäivän viikossa. 

Ja nyt tullaankin siihen, miksi niitä levyjä kannattaa ostaa. Vaikka musiikkia on helppo ladata, niin se tunnelataus on ihan eri, kun pääsee hiplaamaan sitä levyn kantta. Itsekin kaivoin esiin tämän kyseisen työkaverini noin 20 vuotta sitten tekemän äänitteen, ja samantien muistin elävästi nuo vuodet. Jokaisella meistä on muistoja, joiden mukana kulkee tietty melodia. Tai ainakin toivon niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti