Nuoruudella ei ole mitään tekemistä iän kanssa. Nuoruus on elämäniloa, halua oppia ja kokea uusia asioita, pientä hulluutta, avointa asennetta, rehellistä ja aitoa elämää. Vastuun kantamista ei tarvitse aloittaa silloin, kun 40-vuotisjuhlien jälkeinen krapula alkaa helpottamaan, vaan sitä voi tehdä jo paljon aikaisemmin. Eikä se, että ottaa vastuuta, sulje pois unelmia tai elämistä nuorekkain mielin. Nuoruus on parhaimmillaan yhdistettynä iän mukanaan tuomaan kokemukseen.
Vanhuus taas pahimmallaan on joustamattomuutta, ennakkoluuloisuutta, egon tärkeilyä, pätemistä, suorittamista. Vanha ihminen luulee jo tietävänsä kaiken ja kokeneensa kaiken, eikä hänen mielensä ole avoin millekkään uudelle. Hän elää turvallisesti omassa kuplassaan eikä halua nähdä sen ulkopuolelle.
Olen aina jakanut ihmiset nuoriin ja vanhoihin. Jotkut ihmiset ovat jo 25-vuotiaina vanhoja, toiset taas 50-vuotiaina edelleen nuoria.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet vanhoja niin kauan kuin muistan, enkä osaa edes kuvitella heitä nuorina. Omat vanhemmat ajatellaan usein vanhoina, viisaina ja kaikkitietävinä. Mutta ovathan hekin joskus olleet nuoria, eikö?
Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat aina olleet nuoria, vaikkakin minua vanhempia, mutta silti aina lapsenmielisiä, kekseliäitä, nauravaisia. Ei niin aikuisia, ei niin totisia, ei niin jäätävän itsevarmoja. Minusta se on upea asia, miksi pitäisikään antaa ikääntymisen viedä pois myös nuoruuden ilon?
Sinä päätät milloin sinusta tulee vanha - vai tuleeko ikinä. Nuoruus ei ole iästä kiinni.
