On tullut kirjoitettua tähän blogiin monenlaista juttua. Osa ihan asian vierestä ja osa jostain sieltä läheltä. Tämän blogin tarkoitus ei ole olla mikään rakentajan faktapaketti. Niitä sivustoja löytyy muualta. Tämän blogin tarkoitus on herättää mielenkiintoa erilaisia asioita kohtaan.
Haluaisin, että tästä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista on olla naisena miehisessä maailmassa. Alalla, joka ei millään tavoin liikuta suurinta osaa ihmisistä. Yrityksen omistajana pienessä yhtiössä. Haluaisin tämän blogin avulla saada ihmiset näkemään kaiken pinnallisen roskan taakse. Kuka tahansa voi perustaa yhtiön, tai saada sen perintönä. Kuitenkin firman pyörittäminen on kovaa työtä. On lähdettävä rakentamaan pala palalta. Hankittava toimitilat ja koneet, mietittävä myytävät tuotteet, niiden hinnat, tavoitettava asiakkaat. On luotava toimiva konsepti, joka poikkeaa jollakin tapaa kilpailijan tavasta toimia. Ei pyörää kannata toista kertaa keksiä.
Koskisen peltikate perustettiin vuonna 1982. Muistan hämärästi lapsuudestani, että alkutaival ei ollut helppo. Rahat olivat tiukilla, velkaa oli paljon ja 1990-luvun lama koetteli. Isälläni oli kuitenkin unelma, tavoite ja selkeä näkemys suunnasta, johon edetään. Lamasta selvittiin. Isäni rakensi hallia, silloin kun muut pistivät rahat tiukasti patjan alle. Isäni osti kymmenen metriä pitkän kanttikoneen, jollaisia Suomessa ei muilla ollut.
Muistan kyllä, että viikonloppuisin tehtiin töitä. Koko perheen voimin. Siinä maailmassa kasvoin ja siihen minut kasvatettiin. Töitä oli tehtävä, mikään ei ollut ilmaista. Toki sitten kun firma alkoi menestyä, myös perheemme varallisuus kasvoi. Suhteellisen maltillisesti kuitenkin. Raha ei ollut itsestään selvyys. Eikä se ole vieläkään. Raha on asia, joka helpottaa elämää, muttei tee onnelliseksi.
Toimitilat ja koneet ovat tärkeä voimavara tuotantoyrityksessä, mutta ilman ahkeraa ja sitoutunutta työvoimaa, ne ovat hyödyttymiä. Todelliset voimavarat ovat ihmisissä, työntekijöissä. Niin kauan kun yhteishenki on hyvä ja tavoitteet samat, yritys pystyy toimimaan täysipainoisesti ja kasvujohtoisesti. Pientä yritystä johdetaan työntekijöitä palkitsemalla ja luottamalla siihen, että jokainen hoitaa oman tonttinsa.
Oma unelmani oli (ja on edelleen) luoda ura, jossain muualla kuin peltiliikkeessä. Jotenkin vaan ajauduin peltien ihmeelliseen maailmaan ja nyt on kymmenen vuotta siellä mennyt. Paljon olen oppinut, paljon jää oppimatta. Tärkeimpänä oppina pidän taitoa nähdä koko liiketoiminta, sen taustat, toiminnan seuraukset ja pitkän aikavälin vaikutukset. Kyky pidellä kaikkia lankoja käsissä ja tietää mistä milloinkin vetää, on hyödyllinen taito niin liike-elämän, kuin oman kehityksen kannalta.
Sen verran oppia ja kokemusta on karttunut, että ehkä jossain vaiheessa elämää voisin kokeilla omia siipiäni. Jollain muulla alalla. Näkisin, mitä osaan ja mihin pystyn. Ja jos pitää palata häntä koipien välissä takaisin, niin eiköhän sekin onnistu. Jollei yritä, ei myöskään saa mitään.
