Olisikohan mahdollista jollain tapaa tehdä meidän toimialasta superseksikäs? Yleensä kai peltiliike mielletään nuhjuiseksi hökkeliksi, joka on täynnä peltiroinaa, ja jossa likaisiin haalareihin pukeutunut viiksivallu tekee yksin kaiken. Meidän isossa peltihallissa ei epämääräisiä pellinpaloja loju pitkin lattioita, vaan kaikki on hyvässä järjestyksessä. Työntekijätkin on lähes katseenkestäviä. Lisäksi meiltä löytyy ihan asiakaspalvelu, jonne tilaus jätetään. Suuren maailman meninkiä. Ja ihan sellaisena tosi isona elkeenä, väännettiin video. Ikkunapellin havainnollinen syntymä, olkaa hyvä.
Vaikkakin tästä saa sen kuvan, että tilaus on valmistuu yhtä nopeasti kuin tuplajuusto hampurilaispaikassa, todellinen tilanne on kuitenkin vähän toinen. Yleensä tuotannossa on menossa isompi tilaus ja yhden ikkunapellin vääntö "siinä sivussa" onkin sitten haasteellisempaa, kun pitäisi pysäyttää koko tuotantoprosessi ja aloittaa ihan alusta, eli laittaa se valkoinen pelti koneeseen. Useimmat kun tykkää, että valkoinen on ikkunapellin ainoa oikea värisävy. Enkä toki ala kiistellä tästä.
Onko jokainen tarina jo kirjoitettu? Onko ihmisen elämän kulku ja vivahteet jo ennalta määrätty? Eikö ainutlaatuisia tarinoita enää ole? Uskon että on, mutta niitä on vaan vaikeampi nähdä. Kun lopulta on kyse hyvin pienistä asioista. Siitä, miten voi vaikkapa ilahduttaa toista ihmistä. Ja ennenkaikkea siitä, että itse osaa arvostaa itseään. Parhaat asiat elämässä ovat niitä, joista tulee hyvä mieli, eikä muuta palkintoa. Miten tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jokaisessa on ainutlaatuisia, hienoja piirteitä. Ja taitoja, joita muilla ei ole. Jokainen voi kirjoittaa omasta elämästään sellaisen tarinan kuin haluaa. Kukaan muu ei pitele kynää, kuin ihminen itse. Tarinasta voi tehdä tylsän ja pitkästyttävän. Tai siitä voi tehdä monivivahteisen ja ainutlaatuisen. Hetket voi kuvata mitäänsanomattomiksi. Tai upeiksi. Tilanteen kokemus syntyy ihmisen sisällä. Sävy, jolla tarina kirjoitetaan, syntyy ihmisen sisällä. Onko oikeita tai vääriä tapoja kirjoittaa? Ei, kysymys on siitä, mitä kaikkea tekstiin sisällyttää. Asiat, jotka annetaan eteen ilman sen ihmeempiä ponnisteluja, eivät lopulta tunnu missään. Vaikkakin tosi moni laittaa loton vetämään, niin ne rahat eivät ikinä tunnu samalta kuin itse työllä ansaitut. Mikään helposti tai ilmaiseksi saatu ei lopulta tyydytä ihmisen tarpeita. Raha on kuitenkin vain väline, eikä oikotie onneen. Vasta kun itse tekee jotakin konkreettista, näkee vaivaa ja etsii ne tekemisen ja luomisen työkalut omasta itsestään, alkaa ymmärtää mistä on kyse. Ja kyse on elämästä. Kannattaa elää, ennenkuin kuolee. Kaikista ei voi tulla kuuluisia, ja superlahjakkuuskin on harvinaista. Mutta jo se, että tekee jotain, jolla saa edes yhden ihmisen päivän paremmaksi, (vaikka vain omansa), on tärkeää. Se on ehkä vieläkin tärkeämpää kuin poseeraus iltapäivälehden sivulla. Koska kukaan ei lopulta pärjää yksin. Kaikki me tarvitsemme toista ihmistä. Olkapäätä, jota vasten nojata, silloin kun maailma meinaa romahtaa. Ja extraparin jalkoja, joilla hyppiä tasajalkaa, silloin kun maailma tarjoaa parastaan.
