Johtuuko tää siitä, että olen viettänyt niin paljon aikaa mun kirkasvalolampun kanssa? Kuten sä hyvin tiedät, se on vaan mun kaveri. Sä sen sijaan olet mun elämäni valo. Mä tahdon taas tuntea sun lämmön ihollani...
Oikeesti Arska, milloin me on viimeeks tehny jotain kivaa yhdessä? Sä vaan pakoilet mua, mä oon nähnyt sut sääennusteissa, mut en tosiaankaan muuten. Täytyykö mun nyt vaan päätellä tästä, että tää meidän juttu on vähän niinku katkolla? Kyllä mä tiedän, ettei sua saa liikaa ahnehtia. Mutta hei, enhän mä, mä pysyn aina kohtuudessa. Tulisit nyt käymään...
Mä en halua hajota tähän pimeyteen, näihin mustiin katuihin, päiviin, jotka seuraaavat toisiaan aina yhtä harmaana. Mun kotikadun pätkällä on 68:t eri jouluvalot. Kaikki me halutaan lisää valoa! Jos pimeys olisi ihmiselle luontaista, oltaisiin synnytty otsalamput päässä.
Kyllä me kaikki rakastetaan sua Arska, sä oot paras! Ei se kirkasvalolamppu oikeesti ole mulle tärkeä!
