Marraskuut on parhaita

Yllättävän hyvä marraskuu. En ole ollenkaan masentunut siitä, että vettä lorottaa kokoajan. Ehkä se johtuu siitä, että en ole miettinyt asiaa oikeestaan yhtään. Enkä ole viettänyt aikaani ihmisten kanssa, jotka valittavat marraskuun harmaudesta. Marraskuut on marraskuita. Niitä tulee ja menee. Turha valittaa. Ei sinne ulos tarvitse mennä, jollei halua. Paitsi tietysti ne ihmisparat, joiden paras ystävä on koira.

Marraskuussa voi tehdä kaikkea kivaa. Kuunnella musaa, lukea, sytyttää kynttilät, nauttia viiniä, kaivaa joulukoristeet esiin, askarrella, vaan olla. Kerrankin voi hyvällä omallatunnolla vaan olla. Tammikuu on sitten se kuukausi, kun innosta puhkuen rynnistetään kuntosalille, eikä juoda alkomaholia. Se vasta on musta kuukausi.

Nautinto syntyy pienistä oivalluksista. Siitä että jotakin asiaa tarjoillaan pieninä annoksina. Onhan punkku hyvää, muttei joka päivä nautittuna. Silloin siitä syntyy arkipäivää. Luovuus on samanlaista. Ei ihminen voi aina olla luova, ja täynnä ideoita. Ideat ja oivallukset syntyvät silloin, kun niitä vähiten odottaa. Kuten sänkyyn menon jälkeen, ennenkuin uni tulee.

Jos on yleensä ihmisten ympäröimä, oikeaa nautintoa on olla yksin. Ruisleipä on hyvää, mutta vastapaistettu patonki on nautinto. Puuro on hyvää, mutta suklaakakku on taivas. Jokainen pieni poikkeama tutulta ja turvalliselta polulta on nautinto. Uudet paikat, uudet ihmiset, uudet kokemukset.

Elämässä on kysymys siitä, ettei välttele sadetta, vaan opettelee tanssimaan sateessa.