Maailma on loppujen lopuksi hieno paikka. Jos katsoo sinne, missä hyvät asiat ovat. Jos huomaa työmatkalla lapsen, joka ulkoiluttaa kissaa. Näkee tähdenlennot, kukkivat kukat ja kauniit silmät. Uskoo ihmisten hyvyyteen ja uskaltaa avautua. Juo olutta, katsoo elokuvia, lukee kirjoja ja tekee sitä, mistä tykkää. Liikkuu tarpeeksi, syö riittävästi, muistaa rakastaa tärkeitä ihmisiä sydämensä pohjasta. Uskaltaa tehdä valintoja ja elää niiden mukaisesti. Jos tulee joskus pois omalta mukavuusalueeltaan. Ottaa riskin, katsoo, mitä maailma tarjoaa. Uskoo huomiseen. Uskoo onnistumiseen. Uskoo itseensä.
Työpaikka on paljon isompi leikkikenttä, kuin vain paikka, josta saa palkkaa. Töiden ohella on ihmisten välisten suhteet, jokaisen omat tunteet ja mielialat. Joku murjottaa, joku on onnensa kukkuloilla. Ja hyvässä työyhteisössä koko kirjo jaetaan työkaverien kesken. Ilot ja surut. Ainakin sellaisissa pikkufirmoissa, kuin mekin olemme, ihmisten väliset suhteet muodostuvat läheisiksi. Olemme perhe. Ihan turha edes yrittää näytellä jotain muuta kuin on. Ja mielestäni se on hieno asia, se ettei tarvitse esittää mitään. Kai samanlaiset hakeutuvat toistensa seuraan, en tiedä, mutta meillä ainakin yhteishenki on hieno. Ollaan ihan yhtä hulluja kaikki. Mutta hyvällä tavalla. Oikeesti arvostan valtavasti jokaista meidän porukan jäsentä. Hieno porukka. Hieno työpaikka. Eihän se aina yhtä juhlaa ole, mutta niin kauan kun edes joku jaksaa nauraa ja vääntää vitsiä, niin ollaan voiton puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti