Opiskelun iloa

Aika vaikea määritellä, mikä mun ammatti on. Olenhan taloushallinnon ammattilainen, KTL-kirjanpitäjä, mutta enimmäkseen käsittelen asiakkaiden tilauksia. Kerron mitä peltejä meiltä löytyy, miten lumiesteet kiinnitetään katolle, kauanko kestää saada sata metriä listaa, paljonko maksaa kynnyspelti jne. Näissä asioissa on ollut aika paljon opettelemista, ja aina tulee eteen tilanteita ja kysymyksiä, joihin en pysty vastaamaan. Pitäisi olla ihan järjettömän laaja tietopohja kaikesta. Sellainen kysymys, että voiko alumiinin päällä paistaa leipää on ihan normisettiä.

Nyt olen alkanut ihan kunnolla opettelemaan lisää uusia asioita. Markkinointiviestinnän ammattitutkintoon tähtään. Aloiteltiin opettelemalla uusia ohjelmia, sain piirrettyä koneella hienon joulukortin. Veikkaanpa, että kahdeksanvuotias tyttäreni olisi tuntenut suurta myötähäpeää puolestani. Oli se niin nätti.

Huomaa kyllä, että edellisestä opiskelusta on jo aikaa. Puolet asioista menee ihan ohi. Vaikka aamupäivällä on ihan selvää, miten se kuvio siihen ruudulle piirretään, iltapäivällä pää on tyhjä kuin baari valomerkin jälkeen. Ihan kuin se oppimiseen tarkoitettu aivojen osa olisi syväjäässä. Ja saattaa mennä hetki ennenkuin se sieltä sulaa.

Toisaalta on ihanaa vastapainoa työlle, kun saa opiskella uutta. Kun omaa työtään ei sinällään voi muuttaa, niin siihen on luotava uusia ulottuvuuksia. Mullahan on vain taivas rajana, saan ihan vapaasti toteuttaa itseäni ja luoda firmalle uutta imagoa, suunnitella mainoskampanjaa ja siihen  liittyviä materiaaleja.

Kun vielä onnistuisi toteuttamaan kaikki ideansa, tai edes osan niistä. Oppisi tekemään hienoja julkaisuja kuvineen. Vuoden kuluttua pitäisi edes jotakin olla jäänyt päähän.