Elämän kevät

Elämä etenee kuin vuodenajat. Luonnossa kevät on elämän alku, kesä sen loistoaikaa, syksy hiipumista ja talvi kuollutta. Mutta aina tulee uusi kevät. Vaikka miten haluaisi palata menneeseen, tehdä asiat toisin, mikään ei muutu. Ainoa asia, jolla on merkitystä on tuleva kevät. Se, kun mullasta jälleen nousee kasvinalku, kun purot alkaa virrata, kun nauru palaa ihmisten kasvoille.

Katsoin kerran elokuvan, jossa miehen rakastettu kuoli miehen virheen takia. Mies sai kuitenkin mahdollisuuden korjata virheensä, mutta nainen kuoli silti. Vaikka miten monta kertaa mies teki asiat toisin, nainen aina kuoli. Mikään ei enää pelastanut häntä. Toisinsanoen mikään aikakone ei muuta tapahtumia, jotka ovat jo tapahtuneet. Mikään asia, joka on kerran särkynyt, ei tule olemaan enää koskaan ehjä. Paikattuna toimiva, muttei ehjä. Jos talo on kerran rakennettu täysin väärin, paras keino lienee laittaa se kokonaan nurin. Purkaa ja rakentaa uusi.

Tulevaisuus ei voi löytyä menneisyydestä. Ainoa mikä sieltä löytyy on pelko. Ihmisen pelot ovat pohjimmiltaan jäänteitä menneistä tapahtumista. Ihminen, joka on kerran hylätty, pelkää hylkäämistä. Mutta ihminen, joka on kokenut ihmisten vaihtumisen elämässään normaalina elämänkierron jatkumisena (kuten vuodenajat vaihtelee), ei pelkää hylkäämistä. Hän ei koe sellaista asiaa uhkana. Todellisia uhkia, joita tulisi pelätä, on kuitenkin aika vähän.

Jotenkin koominen esimerkki ihmisten epärealistisista peloista oli sikainfluenssaan annetun rokotteen jonoissa syntyneet käsirysyt. Oliko todella vaarana kuolla, jollei saanut ensimmäisten joukossa rokotetta? Oliko ylipäätään vaarana kuolla? Ymmärrän, että sairas ihminen tarvitsee välitöntä hoitoa, ja hänellä saattaa olla aiheellisia pelkotiloja. Mutta tulevan pelkääminen ja panikointi asian suhteen, joka ei ole aiheuttanut mitään todellista vaaraa itselle, on kyllä aiheetonta.

Joskus tulevaisuutta pelätään  niin paljon, että unohdetaan elää. Jos sanotaan, että lama on tulossa, ruvetaan säästämään. Ei uskota omiin vaikutusmahdollisuuksiin tai edes omaan järjenkäyttöön. Jos asia lukee lehdessä tai netissä, siitä tulee jonkinlainen fakta. Tai pikemminkin uskomus. Ihminen uskoo jonkun asian olevan totta, ja alkaa elää sen mukaisesti. Uskomusten pahin vihollinen on maalaisjärki. Itsekin olen uskonut monien asioiden olevan tosia, vaikka en olekaan itse huomannut niiden olevan tosia. Ja tuntenut huonoa omaatuntoa tai jopa syyllisyyttä, kun olen toiminut jonkin yleisesti hyväksytyn oletuksen vastaisesti. Sanotaan nyt vaikkapa se "fakta", että rasvaton maito on parasta maitoa. Nykyisin en sitä litkua lapselleni anna, sanovat koulussa sitten mitä hyvänsä.

Minusta on tärkeää itse huomata ero olettamuksen ja faktan välillä. Kyseenalaistaa. Tutkia. Ottaa asiat haasteina, uusina seikkailuina. Pieni jännitys on tervettä, kun on varma suunnasta johon on menossa. Kun tietää, että seuraavan askeleen alla on kova maaperä, eikä upottava suo. Vaikka matkanvarrella olevista asioista ei tiedä, vaikka reittikään ei ole täysin selvillä. Silti usko, luottamus ja ennenkaikkea toivo ohjaavat oikeaan suuntaan. Ja suunta on aina kevättä kohti.