Työpaikan pitäisi olla jonkinlainen yhteinen projekti, jossa kaikki ihmiset toimivat yhteisen hyvän puolesta, siten että jokaiselle annetaan oma vastuu ja tuo vastuu myös hoidetaan, niin silloin yritys rakentuu todellisten arvojen ympärille. Myös yrityksen johdon vastuu on selvä. Työntekijät ovat tuotantoyrityksen kalleinta pääoma. Ihan samalla tavalla kuin kalustoa huolletaan ja sen toimivuus pidetään kunnossa, myös ihmiset tarvitsevat huoltoa. Lepoa, aikaa ja vastiketta antamalleen työpanokselle. On kohtuutonta vaatia lisää tuloksia tai vastuuta, jos näistä asioista tingitään. työntekijän hyvinvointi näkyy haluna ottaa vastuuta, haluna toimia osana yritystä, haluna tavoitella yhteistä päämäärää.
Jonkinlainen vastuuttomuuden aikakausi on selvästi menossa. Ihmiset eivät halua sitoutua mihinkään, työpaikkojen ja perheiden arvostus on selvässä laskussa.
Vastuuttomuus alkaa jo koulussa, siellä saa käyttäytyä ihan miten huvittaa. Syy on silloinkin opettajassa, ei toki lapsessa. Kun lapsi riehuu, opettaja erotetaan. Kun mitään vaatimuksia ei aseta lapselle, miten hän voisi oppia niitä aikuisena. Nuoret haluavat olla vapaita, perhearvot eivät merkitse mitään, yhden illan seuraahan saa baarista, mitään vastuuta ei tarvitse kantaa. Victoria Milanin kaltaiset sivustot vetävät ihmisiä puoleensa, uutta intohimoa etsitään parisuhteen ulkopuolelta. Taas vastuun pakoilua. Onhan se parisuhdekin projekti.
Kaikki asiat liittyvät aina toisiinsa. Mitään isoa rajanvetoa työn ja oman elämän väliin ei voida laittaa. Jos ihminen ei kanna vastuutaan toisella sektorilla, ei hän tee sitä toisellakaan sektorilla. Ihan pelottaa ajatella millaisia ihmisiä työpaikoilla on 10 tai 20 vuoden kuluttua. "hei pomo, mä en jaksa tehdä töitä, jos mä vaan chillaan..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti