perjantai 28. elokuuta 2015

Satu Räyhästä ja Arvosta

Veljekset Räyhä ja Arvo syntyivät samana päivänä. Heitä yhdisti katkeamaton side, vaikka he olivat kuin yö ja päivä. Räyhä oli punainen, kiivas, pitkävihainen ja nimensä mukaan - räyhäävä. Arvo taas oli sininen, pitkämielinen, oikeudenmukainen ja reilu. He elivat lapsuutensa oppien toisiltaan. Mutta sitten koitti hetki, kun heidän tiensä erosivat. Heistä tuli aikuisia ja heidän tuli astua omaan elämäänsä. Räyhä lähti kotitalosta mukanaan säkillinen ivaa, syytöksiä ja huutoa. Arvon säkistä taas löytyi ymmärrystä, lempeyttä ja kunnioitusta.

Kumpikin heistä pärjäsi elämässä hyvin, heistä kasvoi suuria johtajia. Räyhä johti jakaen säkinsä sisältöä ketään säästämättä ja täysin piittaamatta siitä, minne ja miten syvään syytökset ja herjat upposivat. Hän rakasti sitä, että hänen eteensä nöyryttiin. Hän piti työtään kovin raskaana, ja säkistä riitti jaettavaa.Arvo taas kuunteli tarkasti jokaista ja jakoi säkistään sitä, mitä kukin eniten tarvitsi. Hän jakoi neuvoja, tukea ja ymmärrystä.

Vuosien jälkeen veljekset kohtasivat ja Räyhä huomasi ihmeekseen, että Arvon seuraajat kohtelivat Arvoa paljon kunnioittavammin kuin  hänen seuraajansa häntä. Vaikutti siltä, että Arvoon luotettiin ja häntä kuunneltiin. Se vaikutti Räyhästä oudolta, koska hänellä oli paljon paremmat aseet kuin Arvolla. Kun Räyhä kysyi Arvolta syytä tähän, Arvo vastasi: "Kohtele heitä niinkuin haluaisit itse tulla kohdelluksi". Räyhän mielestä ajatus tasa-arvosta oli naurettava. Hän oli johtaja, kuningas, kaiken yläpuolella! Ei hän alkaisi nöyrtyä tai alistua! Miten hän rakastikaan omaa vihaista ääntään ja hallitsemattomia raivonpuuskiaan.

Eräänä päivänä Räyhälle kävi onnettomuus ja hänen säkkinsä sisältö karkasi hänen itsensä päälle. Syytökset upposivat hänen lihaansa ja herjat kalusivat hänen luitaan. Tuskissaan hän ryömi Arvon luo. Arvo ojensi hänelle kourallisen lempeyttä ja rakkautta ja  Räyhä tunsi voimiensa palautuvan.
Mutta mikään maailmassa ei  muuttanut Räyhää, hän ei koskaan oppinut virheistään; ei kehittynyt eikä saanut ystäviä. Hän vain räyhäsi ja herjasi katkeran ja yksinäisen elämänsä loppuun asti.

Arvo sensijaan solmi paljon onnistuneita suhteita toisiin värikkäisiin olentoihin, ja hän eli onnen ja rakkauden täyttämää elämää.

Mitä väriä sinun sisältäsi löytyy?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti