Kysypä perheelliseltä, keski-ikää lähestyvältä ihmiseltä, mikä on hänen unelmansa. Ehkä kattoon asti ulottuva jäätelötötterö tai kenties laskuvarjohyppy. No, tuskinpa. Ei perheellisellä, töissäkäyvällä ihmisellä mitään unelmia ole. Kun on hankittu puoliso, talo, auto, lemmikki ja tasaiset tulot, niin elämä on silloin siinä. Paketissa, nätisti. Mitään ei enää tarvitse tehdä. Voi vaan olla ja nauttia, päivät seuraa toisiaan, kunnes....jotain tapahtuu. Tulee ero, töistä sanotaan irti, lapset muuttaa pois. Silloin ihminen vavahtuu. Missä pirussa on mun haaveet? Mun elämä, mun tavoitteet? Mihin vuodet on menneet, jäikö niistä edes hyvät muistot?
Kaikki elämän antamat asiat voivat olla alku johonkin vielä parempaan. Naimisiinmeno on upean, tasavertaisen kumppanuuden alku ja sen eteen pitää tehdä töitä. Toisen ihmisen tarkoitus on tukea toista, auttaa häntä saavuttamaan unelmansa, ei suinkaan kuopata niitä. Työpaikan menettäminen voi olla aivan loistavan uran alku. Itseasiassa jokainen muutos elämässä on vain uusi polku. Itse päätät, jäätkö katselemaan taaksesi vai suuntaatko rohkeasti eteenpäin. Menneet on menneitä. Nyt, tänään, voit olla ystävä ja tuki toiselle, voit omalta osaltasi tehdä maailmasta paremman ja astua askeleen kohti sun unelmaa.
Jokainen unelma on tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti